Nyt luvassa sitä mitä ikinä mieleen juolahtaa -osiota.
Alkaa pieni ahdistus iskemään taas pikkuhiljaa. Toistaiseksi (tässä jaksossa) olen hyvin onnistunut väistelemään kouluhommien ajattelemista ja niistä stressaamista, mutta siinä vaiheessa kun viikolle on suunnitellut jo paljon kaikkea muuta menoa, mitä ei voi peruuttaa, tietää että edessä on ainakin kaksi työvuoroa, jotka vievät suuren osan päivästä, plus tietenkin normaalit koulupäivät, ja tajuaa että seuraavalle viikolle olisi palautuksia aiheesta kun aiheesta, alkaa toivoa lisää päiviä viikkoon ja lisää tunteja vuorokausiin. Onnistuisiko?
Mutta enää muutama viikko niin alkaa loma! Sinne pitäisi jaksaa. Tässä vaiheessa itseä saa kuitenkin hokemalla hokea keskittymään, jotta olisi mahdollisimman tehokas ja voisi oikeasti tuntea kerkeävänsä elämään muutakin elämää. Noh, todennäköisesti itken kuitenkin niiden kouluhommien kanssa keskellä yötä väsyneenä sängystä haaveillen. Kyllä tää tästä!
Muilla samanlaisia fiiliksiä?
Myös opettaja kaipaa lisätunteja. Tämä syksy on jotenkin ollut poikkeuksellisen kiivastahtinen. Silti uskon kuten sinäkin: kaikki hoituu! Tsemppiä niin kouluun kuin töihinkin - ja etenkin niiden yhdistämiseen.
VastaaPoistaI feel u! Todella, itsekin eilen illalla kouluhommia pohdiskellessa ainoa biisi, joka mieleeni juolahti, oli vain sanoitukseltaan "Kuka voisi kellot seisauttaa, ja ajan pysäyttää..." Eikä siis suinkaan rakkaus-mielessä kuten biisissä, vaan nimenomaan näiden kaikkien mainitsemiesi kuvioiden yhdistäminen. Kyllä me pystytään!
VastaaPoista