sunnuntai 2. joulukuuta 2012
I love teenagers
Teinit. Omistavat koko maailman, tietävät kaikesta kaiken ja ovat aina oikeassa. Eri keinoja käytetään äärimmäisyyksiin asti, kunnes tahtoon taivutaan. Neuvottelu saattaa olla mahdollista, mutta teinin pitää itse kuvitella olevansa päätöksentekijä, jotta myöntyminen tapahtuu. Mielenkäänteet ovat toistaiseksi mysteeri.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Juhlaa arjen keskelle
Tänään sain olla osana kahden kaverini ensimmäisen lapsen ristiäisiä. Oli ihanaa.:) Pikku-herra on todella rauhallisesti ja tyytyväisenä kaiken huomion keskipiste. Vaikka syli vaihtuu jatkuvasti poju vain katselee ja torkahteleekin välissä.:) Ihana lapsi!
torstai 29. marraskuuta 2012
Nrj:n Aamupoikien painajaisexä -kilpailu
Kuuntelin eilen aamulla radiota aamutoimien ohessa. Radion ohjelman mukaisesti vuorossa oli aamun painajaisexä -kilpailu. Olin kuullut kilpailun pariin otteeseen myös ennen tätä lähetystä, jolloin jo ajattelin, että oudosta aiheesta tehdään kilpailu.
Tässä nimenomaisessa lähteyksessä kilpailijoina oli kaksi naista. Heillä kummallakin oli kontollaan todella vaikeat parisuhteet, joissa heitä kohtaan oltiin oltu todella mustasukkaisia ja vainoharhaisia, minkä takia heitä oli pahoinpidelty. Ainakin toinen naisista oli saanut elinikäiset vammat yhdestä kilpailussa esitetystä pahoinpitelykerrasta. Kilpailu veti hiljaiseksi niin juontajat kuin varmasti kuuntelijatkin. Kilpailijoiden äänestä kuuli, että asioiden kertominen oli vaikeaa.
Kilpailussa valitaan kolmen tarinakierroksen jälkeen, kumman exä on ollut pahempi. Eli se voittaa, jonka kokemukset ovat raskaimmat. Kyseessä olevassa lähetyksessä toinen juontajista aloitti jo sanomalla, että heidän on pakko valita toinen voittajaksi, missä vaiheessa toinen juontajista vinkkasi hienovaraisesti, että kummatkin pitäisi palkita. Eihän tällaisia kokemuksia voikaan laittaa järjestykseen. Ei kukaan muu voi päättää, kumman kokemukset ovat pahemmat.
Onko tällaisessa järkeä? Tottakai jokainen ilmoittautuu kilpailuun omasta tahdostaan, mutta tällaisilla tarinoilla kilpailun tarkoitus, olla viihdyttävä, ei toteudu. Lisäksi tällaisten tarinoiden jälkeen ne, joiden tarinat ovat vähemmän vakavia, sellaisia, joita alunperin on tällä kilpailulla haettu, eivät todennäköisesti ilmoittaudu.
Kumppanit, jotka ovat väkivaltaisia, eivät ole enää pelkkiä sikoja tai idiootteja. He ovat rikollisia. Onko sopivaa kilpailla sillä, kumman kumppani on väkivaltaisempi tai enemmän rikollinen? Minusta ei.
Tässä nimenomaisessa lähteyksessä kilpailijoina oli kaksi naista. Heillä kummallakin oli kontollaan todella vaikeat parisuhteet, joissa heitä kohtaan oltiin oltu todella mustasukkaisia ja vainoharhaisia, minkä takia heitä oli pahoinpidelty. Ainakin toinen naisista oli saanut elinikäiset vammat yhdestä kilpailussa esitetystä pahoinpitelykerrasta. Kilpailu veti hiljaiseksi niin juontajat kuin varmasti kuuntelijatkin. Kilpailijoiden äänestä kuuli, että asioiden kertominen oli vaikeaa.
Kilpailussa valitaan kolmen tarinakierroksen jälkeen, kumman exä on ollut pahempi. Eli se voittaa, jonka kokemukset ovat raskaimmat. Kyseessä olevassa lähetyksessä toinen juontajista aloitti jo sanomalla, että heidän on pakko valita toinen voittajaksi, missä vaiheessa toinen juontajista vinkkasi hienovaraisesti, että kummatkin pitäisi palkita. Eihän tällaisia kokemuksia voikaan laittaa järjestykseen. Ei kukaan muu voi päättää, kumman kokemukset ovat pahemmat.
Onko tällaisessa järkeä? Tottakai jokainen ilmoittautuu kilpailuun omasta tahdostaan, mutta tällaisilla tarinoilla kilpailun tarkoitus, olla viihdyttävä, ei toteudu. Lisäksi tällaisten tarinoiden jälkeen ne, joiden tarinat ovat vähemmän vakavia, sellaisia, joita alunperin on tällä kilpailulla haettu, eivät todennäköisesti ilmoittaudu.
Kumppanit, jotka ovat väkivaltaisia, eivät ole enää pelkkiä sikoja tai idiootteja. He ovat rikollisia. Onko sopivaa kilpailla sillä, kumman kumppani on väkivaltaisempi tai enemmän rikollinen? Minusta ei.
lauantai 24. marraskuuta 2012
Talvi?
Täällä ollaan jo aika kärsivällisesti odoteltu valkoista maanpeitettä. Kerran se käväisi, mutta hävisi aivan yhtä nopeasti. Tosi masentavaa, että pahimmillaan sekä kouluun/töihin mennessä että sieltä lähtiessä on pimeää. Ainoa aurinko on hehkulamppu tai loisteputki. Lumi tekisi maisemasta paljon valoisamman. Jouluun mennessä saisi alkaa kyllä tapahtua! >:(
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Viikon kuulumisia
Vaikka edellisessä postauksessa mainitsin, että stressin puutteessa en ollut juuri maanantain tenttiä huomioinut, ei koko juttu stressannut ollenkaan edes tenttiaamuna. Marssin rauhallisin mielin koululle, kirjoittelin neljä sivua tekstiä paperiin ja lähdin pois. Eikä tarvinnut edes huokaista helpotuksesta niin kuin joidenkin. Kiva tunne.
Koko tentti unohtui muutenkin nopeasti kaiken kivan tekemisen keskellä. Sali, vesipuistokäynti, ruoka ja ihana seura teki tehtävänsä. Koko päivä tuntui ihan lomalta. Lisää näitä!
Tänään hyvänolontunteen saa aikaan onnistunut salitreeni. Toivottavasti tuntuu huomenna jossakin niin tietää myös seuraavana päivänä tehneensä töitä!
don't stop.
push harder.
keep going.
Koko tentti unohtui muutenkin nopeasti kaiken kivan tekemisen keskellä. Sali, vesipuistokäynti, ruoka ja ihana seura teki tehtävänsä. Koko päivä tuntui ihan lomalta. Lisää näitä!
Tänään hyvänolontunteen saa aikaan onnistunut salitreeni. Toivottavasti tuntuu huomenna jossakin niin tietää myös seuraavana päivänä tehneensä töitä!
don't stop.
push harder.
keep going.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Itsearviointi
Rehellisesti sanottuna ajattelin koko kurssin olevan ihan läpihuutojuttu ennen kuin sain ensimmäisen sähköpostin opettajilta. Kauhistuin työmäärää. Tai jo pelkästään sitä, että kurssia varten tulisi perustaa oma blogi. "?!"
Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Siis ensireaktioon nähden. Postauksia piti ilmeisesti olla kolme kertaa viikossa... Noh, itse olen ollut aktiivinen kahden postauksen verran per viikko. Lisäksi jokaisen kurssilaisen blogia olisi pitänyt kommentoida viikoittain. Eipä ole kyllä näkynyt muidenkaan kommentteja paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Olen huomannut vasta nyt, tai viime viikolla, itse asiassa vähän pitäväni tämän blogin kirjoittamisesta. Tekstiä tulee helposti kun löytää mielenkiintoisen aiheen, jota pohtia ja kommentoida. Jos ei ole aihetta, ei löydä mitään mielenkiintoista uutisotsikkoa tai ole juuri lähipäivinä kokenut mitään erikoista, on todella tylsää ja vähän jopa noloa kirjoittaa periaatteessa "ei mistään". Jokainen ihminen kuitenkin haluaa yleensä näyttää edes vähän viisaalta muiden silmissä. Heh.
Eli pieni yhteenveto. Olisin siis voinut tehdä enemmän kurssin eteen. Mutta mitä olen oppinut, mikä on jäänyt mietityttämään ja millainen on suhteeni sosiaaliseen mediaan nyt?
Tavoitteenani oli ainakin oppia tuntemaan Twitter ja LinkedIn. Koen tietäväni nyt tarpeeksi näistä kahdesta sosiaalisen median areenasta omaa ykstyiskäyttöäni ajatellen. Twitter-tilin tein vain väliaikaisesti, poistin sen tutustumisen jälkeen, mutta LinkedIn-tunnukset minulla on edelleen. Toivon saavani joku päivä aikaiseksi kehittää profiilini "julkaisukelpoiseksi", jotta kehtaisin pyytää esim. entisten työpaikkojeni ihmisiä kontakteikseni. Uskon, että Twitterin syvällisemmän käytön oppii myös nopeasti, jos sitä tulee jossakin työpaikassa tai muuten yksityiselämässä joskus tarvitsemaan.
Myös Bloggerin käyttö on osoittautunut hyvin positiiviseksi asiaksi. Aluksi olin aivan pihalla ulkoasun muokkaamisen ja tekstien kappalejako -ongelman kanssa (vinkki: kaikki kappalejaot jäävät siis pois tai menee muuten sekaisin jos tekstiä kirjoittaa HTML-asetuksella). Kun ymmärsin, miten ulkoasua muokataan ja mitä osiota siitä muokkaan mistäkin kohdasta, olin suorastaan innoissani valitsemassa eri värejä eri kohtiin. Yllätyin, kuinka helposti blogista sai kivan näköisen. Sitä tunsi itsensä ihan pro:ksi, ainakin hetkellisesti.
Hieman jäi mietityttämään se, kuinka paljon eri sosiaalisen median sovelluksia on suomalaisten käytössä. Itse olen kuullut kavereideni käyttävän vain muutamia, mutta opettajien sosiaalisen median ympyrä-kuviossa eri sovelluksia oli paljon, paljon enemmän. Toisaalta tällaisia asioita voi olla hyvinkin vaikea määrittää.
Koen, että näkemykseni sosiaalisesta mediasta on avartunut. Ei ole pelkästään Facebook, jota muka kaikki käyttävät, vaan myös muuta. Koin avartumisen oikeastaan samantien kun näin ympyrä-kuvion. Eri nimiä oli niin paljon. Muulla tavalla suhteeni sosiaaliseen mediaan ei ole oikeastaan muuttunut. En ole yhtään sen varovaisempi Facebookissa kuin ennen enkä myöskään halua tunkea itseäni joka paikkaan, vaikka nyt tiedänkin enemmän eri mahdollisuuksista. Minusta ei ole edes mitään järkeä käyttää aktiivisesti montaa eri sovellusta, näin yksityiskäytössä, koska kaverit ovat koko ajan ne samat. Tietysti eri toimintojen perässä voi olla kiva juosta. Yrityselämässä monien kanavien valloitus saattaa taas olla todella tärkeää, jotta näkyvyys olisi mahdollisimman laaja.
Alkukurssin negatiivisuuteni kurssin suhteen on kääntynyt positiivisen puolelle. Tavallaan jopa harmittaa kurssin loppuminen, sillä nyt tuntuu siltä, että kirjoittaminen on helppoa ja pystyisi antamaan itsestään ulos hyviä ajatuksia, mietteitä ja tekstejä. Alku oli enemmän hapuilua.
Merkitsin palautekyselyyn, että en todennäköisesti jatka blogin kirjoittamista. Eniten olenkin juuri sillä kannalla, mutta mielessäni on myös pieni "mitäpä jos" -tyylinen ajatus. Jonkinlainen kiinnostus blogikirjoittamiseen on siis herännyt. Aika näyttää.
Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Siis ensireaktioon nähden. Postauksia piti ilmeisesti olla kolme kertaa viikossa... Noh, itse olen ollut aktiivinen kahden postauksen verran per viikko. Lisäksi jokaisen kurssilaisen blogia olisi pitänyt kommentoida viikoittain. Eipä ole kyllä näkynyt muidenkaan kommentteja paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Olen huomannut vasta nyt, tai viime viikolla, itse asiassa vähän pitäväni tämän blogin kirjoittamisesta. Tekstiä tulee helposti kun löytää mielenkiintoisen aiheen, jota pohtia ja kommentoida. Jos ei ole aihetta, ei löydä mitään mielenkiintoista uutisotsikkoa tai ole juuri lähipäivinä kokenut mitään erikoista, on todella tylsää ja vähän jopa noloa kirjoittaa periaatteessa "ei mistään". Jokainen ihminen kuitenkin haluaa yleensä näyttää edes vähän viisaalta muiden silmissä. Heh.
Eli pieni yhteenveto. Olisin siis voinut tehdä enemmän kurssin eteen. Mutta mitä olen oppinut, mikä on jäänyt mietityttämään ja millainen on suhteeni sosiaaliseen mediaan nyt?
Tavoitteenani oli ainakin oppia tuntemaan Twitter ja LinkedIn. Koen tietäväni nyt tarpeeksi näistä kahdesta sosiaalisen median areenasta omaa ykstyiskäyttöäni ajatellen. Twitter-tilin tein vain väliaikaisesti, poistin sen tutustumisen jälkeen, mutta LinkedIn-tunnukset minulla on edelleen. Toivon saavani joku päivä aikaiseksi kehittää profiilini "julkaisukelpoiseksi", jotta kehtaisin pyytää esim. entisten työpaikkojeni ihmisiä kontakteikseni. Uskon, että Twitterin syvällisemmän käytön oppii myös nopeasti, jos sitä tulee jossakin työpaikassa tai muuten yksityiselämässä joskus tarvitsemaan.
Myös Bloggerin käyttö on osoittautunut hyvin positiiviseksi asiaksi. Aluksi olin aivan pihalla ulkoasun muokkaamisen ja tekstien kappalejako -ongelman kanssa (vinkki: kaikki kappalejaot jäävät siis pois tai menee muuten sekaisin jos tekstiä kirjoittaa HTML-asetuksella). Kun ymmärsin, miten ulkoasua muokataan ja mitä osiota siitä muokkaan mistäkin kohdasta, olin suorastaan innoissani valitsemassa eri värejä eri kohtiin. Yllätyin, kuinka helposti blogista sai kivan näköisen. Sitä tunsi itsensä ihan pro:ksi, ainakin hetkellisesti.
Hieman jäi mietityttämään se, kuinka paljon eri sosiaalisen median sovelluksia on suomalaisten käytössä. Itse olen kuullut kavereideni käyttävän vain muutamia, mutta opettajien sosiaalisen median ympyrä-kuviossa eri sovelluksia oli paljon, paljon enemmän. Toisaalta tällaisia asioita voi olla hyvinkin vaikea määrittää.
Koen, että näkemykseni sosiaalisesta mediasta on avartunut. Ei ole pelkästään Facebook, jota muka kaikki käyttävät, vaan myös muuta. Koin avartumisen oikeastaan samantien kun näin ympyrä-kuvion. Eri nimiä oli niin paljon. Muulla tavalla suhteeni sosiaaliseen mediaan ei ole oikeastaan muuttunut. En ole yhtään sen varovaisempi Facebookissa kuin ennen enkä myöskään halua tunkea itseäni joka paikkaan, vaikka nyt tiedänkin enemmän eri mahdollisuuksista. Minusta ei ole edes mitään järkeä käyttää aktiivisesti montaa eri sovellusta, näin yksityiskäytössä, koska kaverit ovat koko ajan ne samat. Tietysti eri toimintojen perässä voi olla kiva juosta. Yrityselämässä monien kanavien valloitus saattaa taas olla todella tärkeää, jotta näkyvyys olisi mahdollisimman laaja.
Alkukurssin negatiivisuuteni kurssin suhteen on kääntynyt positiivisen puolelle. Tavallaan jopa harmittaa kurssin loppuminen, sillä nyt tuntuu siltä, että kirjoittaminen on helppoa ja pystyisi antamaan itsestään ulos hyviä ajatuksia, mietteitä ja tekstejä. Alku oli enemmän hapuilua.
Merkitsin palautekyselyyn, että en todennäköisesti jatka blogin kirjoittamista. Eniten olenkin juuri sillä kannalla, mutta mielessäni on myös pieni "mitäpä jos" -tyylinen ajatus. Jonkinlainen kiinnostus blogikirjoittamiseen on siis herännyt. Aika näyttää.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Stressi
Eräässä aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitin stressistä. Siitä kun tuntuu jäävänsä kahden seinän väliin, kello lyö kolme kertaa nopeammin kuin tavallisesti ja ajatukset pyörivät vain tekemättömissä asioissa kaiken kivan sijaan.
Noh, mitä jos ei ole stressiä? Siinä käy niin, että eräänä päivänä huomaat, että seuraavana päivänä olisi tentti, johon et ole lukenut, koska et ole stressannut.
Stressi ajaa eteenpäin. Sen avulla pääsee hyviin suorituksiin ja saa asioita aikaiseksi. Ilman stressiä asioiden hoitaminen jää helposti viime tinkaan. Aina ei siis tarvitse olla ihan järjetön stressi päällä saadakseen jotain aikaiseksi. Jo pieni stressi ajaa eteenpäin, mutta sitä tilaa ei välttämättä luokittele stressiksi. Sen ei aina tarvitse tuntua tappavalta.
Sitten kun sen stressin tason saisi vielä pidettyä järkevänä. Milloin vähän korkeammalla, milloin vähän matalammalla.
Noh, mitä jos ei ole stressiä? Siinä käy niin, että eräänä päivänä huomaat, että seuraavana päivänä olisi tentti, johon et ole lukenut, koska et ole stressannut.
Stressi ajaa eteenpäin. Sen avulla pääsee hyviin suorituksiin ja saa asioita aikaiseksi. Ilman stressiä asioiden hoitaminen jää helposti viime tinkaan. Aina ei siis tarvitse olla ihan järjetön stressi päällä saadakseen jotain aikaiseksi. Jo pieni stressi ajaa eteenpäin, mutta sitä tilaa ei välttämättä luokittele stressiksi. Sen ei aina tarvitse tuntua tappavalta.
Sitten kun sen stressin tason saisi vielä pidettyä järkevänä. Milloin vähän korkeammalla, milloin vähän matalammalla.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Tyhmyys tiivistyy
Bongasin Iltalehdestä jutun, jossa Stanfordin yliopiston tutkijat väittävät ihmisten aivokapasiteetin pienentyvän pikkuhiljaa. Toisin sanoen, ihmisrodusta tulee vuosi vuodelta yhä tyhmempi.
Mielenkiintoinen juttu. Periaatteessa mitä älykkäämmiksi tulemme, sitä tyhmemmäksi muutumme. Eli mitä enemmän ihmiset keksivät uusia laitteita, teknologiaa ja innovaatioita, sitä vähemmän ajattelemme itse. Vain muutaman ihmisen takia koko ihmisrotu muuttuu siis pikku hiljaa tyhmemmäksi.
Olen huomannut ilmiön myös omassa elämässäni. En voisi kuvitellakaan muistavani kavereideni puhelinnumeroita, saati osoitteita, ulkoa. Olessani lapsi, opettelin tärkeimpien ihmisten puhelinnumerot ulkoa, koska silloin lapsille ei vielä ostettu kännyköitä, käytettiin lankapuhelimia. Nyt minun ei tarvitse käyttää aikaa/vaivaa ajattelemiseen ja muistamiseen, vaan voin tallentaa kaiken tarpeellisen tiedon puhelimeeni tai tietokoneeseeni. Ihanan helppoa. Se kuitenkin kostautuu.
Väitän, että pienillä muistia kehittävillä jutuilla, esimerkiksi puhelinnumeroiden opettelemisella, minun ei tarvitsisi kävellä huoneesta toiseen miettimään, mitä olinkaan menossa tekemään tai katsoa kymmeneen kertaan yhtä lausetta kopioidessani kirjoitettavaksi, että mitä pitikään kirjoittaa. Onko tuttua?
Artikkelissa sanotaan, että ihmisen aivotoimintaa tukevat geenit ovat hyvin herkkiä mutaatioille. Eli ovatko jo omat lapseni tyhmempiä kuin minä itse? Voinko vielä vaikuttaa mutaatioihin pelaamalla vähän sanapelejä tai jättämällä ostoslistan kotiin? Vai ovatko mutaatiot edes niin herkkiä syntymään kuin tässä kärjistän?
Joka tapauksessa, uudet keksinnöt saattavat koitua kohtaloksemme. Onko maailmassa muutaman sadan vuoden päästä 5 % älykkäitä keksijöitä ja 95 % tyhmiä teknologian käyttäjiä?
Mielenkiintoinen juttu. Periaatteessa mitä älykkäämmiksi tulemme, sitä tyhmemmäksi muutumme. Eli mitä enemmän ihmiset keksivät uusia laitteita, teknologiaa ja innovaatioita, sitä vähemmän ajattelemme itse. Vain muutaman ihmisen takia koko ihmisrotu muuttuu siis pikku hiljaa tyhmemmäksi.
Olen huomannut ilmiön myös omassa elämässäni. En voisi kuvitellakaan muistavani kavereideni puhelinnumeroita, saati osoitteita, ulkoa. Olessani lapsi, opettelin tärkeimpien ihmisten puhelinnumerot ulkoa, koska silloin lapsille ei vielä ostettu kännyköitä, käytettiin lankapuhelimia. Nyt minun ei tarvitse käyttää aikaa/vaivaa ajattelemiseen ja muistamiseen, vaan voin tallentaa kaiken tarpeellisen tiedon puhelimeeni tai tietokoneeseeni. Ihanan helppoa. Se kuitenkin kostautuu.
Väitän, että pienillä muistia kehittävillä jutuilla, esimerkiksi puhelinnumeroiden opettelemisella, minun ei tarvitsisi kävellä huoneesta toiseen miettimään, mitä olinkaan menossa tekemään tai katsoa kymmeneen kertaan yhtä lausetta kopioidessani kirjoitettavaksi, että mitä pitikään kirjoittaa. Onko tuttua?
Artikkelissa sanotaan, että ihmisen aivotoimintaa tukevat geenit ovat hyvin herkkiä mutaatioille. Eli ovatko jo omat lapseni tyhmempiä kuin minä itse? Voinko vielä vaikuttaa mutaatioihin pelaamalla vähän sanapelejä tai jättämällä ostoslistan kotiin? Vai ovatko mutaatiot edes niin herkkiä syntymään kuin tässä kärjistän?
Joka tapauksessa, uudet keksinnöt saattavat koitua kohtaloksemme. Onko maailmassa muutaman sadan vuoden päästä 5 % älykkäitä keksijöitä ja 95 % tyhmiä teknologian käyttäjiä?
tiistai 13. marraskuuta 2012
Facebook-uudistus
Facebook uudistaa taas toimintojaan. Tulossa on kavereiden väliset yhteiset aikajanasivut, joista näkee kahden ihmisen väliset toiminnot koko heidän facebook-kaveruutensa ajalta. Iltalehden jutussa, asiaa lähdetään esittelemään yksityisyyden vuotona. Käyttäjät eivät nimittäin voi vaikuttaa sivun syntyyn millään tavalla.
No joo. Itse olen ainakin sillä asenteella, että kun on rekisteröityneenä Facebookiin tai muuhun vastaavaan palveluun, lisää itsestään sinne kuvia ja kommentoi julkisesti muiden kuvia tai päivityksiä sen sijaan, että lähettäisi yksityisviestiä, kirjoitetut asiat tai julkaistut kuvat eivät ole salaista materiaalia, mitä kukaan ei saisi nähdä. Jos jokin kuva on sellainen, että sitä ei halua julkiseen levitykseen, sitä ei julkaista Facebookissa. Jos jokin sinun ja kaverisi välinen asia on niin henkilökohtainen, että sitä ei halua muiden näkyville, siitä ei kirjoitella minkään kuvan tai status-päivityksen alle. Eli ehkä se ei ole Facebook, joka on vastuussa yksityisyysvuodosta?
No joo. Itse olen ainakin sillä asenteella, että kun on rekisteröityneenä Facebookiin tai muuhun vastaavaan palveluun, lisää itsestään sinne kuvia ja kommentoi julkisesti muiden kuvia tai päivityksiä sen sijaan, että lähettäisi yksityisviestiä, kirjoitetut asiat tai julkaistut kuvat eivät ole salaista materiaalia, mitä kukaan ei saisi nähdä. Jos jokin kuva on sellainen, että sitä ei halua julkiseen levitykseen, sitä ei julkaista Facebookissa. Jos jokin sinun ja kaverisi välinen asia on niin henkilökohtainen, että sitä ei halua muiden näkyville, siitä ei kirjoitella minkään kuvan tai status-päivityksen alle. Eli ehkä se ei ole Facebook, joka on vastuussa yksityisyysvuodosta?
perjantai 9. marraskuuta 2012
Oppari
Nytkö jo? Oikeesti? Siis kyllä, nyt pitää aloittaa sen hieman pidemmän raportin suunnittelu ja tekeminen. Ensimmäinen suunnitelma on jo ready, kohdeyritys on tosin vielä hakusessa. Aiheena on maineriskit ja kriisiviestintä yritysvastuullisuus -teeman näkökulmasta. Ihan kiinnostavaa. Maanantaina taas viherpesuteemaryhmän tapaaminen, jossa käydään suunnitelmia läpi. Eli ei tarvitse yksin miettiä, onko tässä mitään järkeä. Tästä se lähtee.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Opiskelun ilot
Nyt luvassa sitä mitä ikinä mieleen juolahtaa -osiota.
Alkaa pieni ahdistus iskemään taas pikkuhiljaa. Toistaiseksi (tässä jaksossa) olen hyvin onnistunut väistelemään kouluhommien ajattelemista ja niistä stressaamista, mutta siinä vaiheessa kun viikolle on suunnitellut jo paljon kaikkea muuta menoa, mitä ei voi peruuttaa, tietää että edessä on ainakin kaksi työvuoroa, jotka vievät suuren osan päivästä, plus tietenkin normaalit koulupäivät, ja tajuaa että seuraavalle viikolle olisi palautuksia aiheesta kun aiheesta, alkaa toivoa lisää päiviä viikkoon ja lisää tunteja vuorokausiin. Onnistuisiko?
Mutta enää muutama viikko niin alkaa loma! Sinne pitäisi jaksaa. Tässä vaiheessa itseä saa kuitenkin hokemalla hokea keskittymään, jotta olisi mahdollisimman tehokas ja voisi oikeasti tuntea kerkeävänsä elämään muutakin elämää. Noh, todennäköisesti itken kuitenkin niiden kouluhommien kanssa keskellä yötä väsyneenä sängystä haaveillen. Kyllä tää tästä!
Muilla samanlaisia fiiliksiä?
Alkaa pieni ahdistus iskemään taas pikkuhiljaa. Toistaiseksi (tässä jaksossa) olen hyvin onnistunut väistelemään kouluhommien ajattelemista ja niistä stressaamista, mutta siinä vaiheessa kun viikolle on suunnitellut jo paljon kaikkea muuta menoa, mitä ei voi peruuttaa, tietää että edessä on ainakin kaksi työvuoroa, jotka vievät suuren osan päivästä, plus tietenkin normaalit koulupäivät, ja tajuaa että seuraavalle viikolle olisi palautuksia aiheesta kun aiheesta, alkaa toivoa lisää päiviä viikkoon ja lisää tunteja vuorokausiin. Onnistuisiko?
Mutta enää muutama viikko niin alkaa loma! Sinne pitäisi jaksaa. Tässä vaiheessa itseä saa kuitenkin hokemalla hokea keskittymään, jotta olisi mahdollisimman tehokas ja voisi oikeasti tuntea kerkeävänsä elämään muutakin elämää. Noh, todennäköisesti itken kuitenkin niiden kouluhommien kanssa keskellä yötä väsyneenä sängystä haaveillen. Kyllä tää tästä!
Muilla samanlaisia fiiliksiä?
maanantai 29. lokakuuta 2012
Skype
En ole itse koskaan käyttänyt Skypeä. Olen nähnyt jopa vanhempieni käyttävän sitä mutta omassa kaveripiirissäni kukaan ei ole esimerkiksi muuttanut pitkäksi aikaa ulkomaille tai muuta vastaavaa, jolloin sovelluksen käyttäminen olisi tullut tutuksi.
Skypen idea on soittaminen. Rekisteröityneet käyttäjät voivat soittaa toisilleen Skypen välityksellä ilmaiseksi ja pientä maksua vastaan myös suoraan ystäviensä puhelimiin. Myös videopuhelut ja viestien laittaminen puhelun aikana ovat mahdollisia. Yllättävä asia ja todella huomionarvoinen fakta on se, että Skypen välityksellä ei voi soittaa hätäpuheluita. Hyvä että asia on esillä heti etusivulla, vaikkakin olisi mielenkiintoista tietää kuka soittaisi ennemmin hätätilanteessa Skypen kuin tavallisen puhelimen välityksellä.
Skypen saa moneen paikkaan. Sitä voi käyttää tietokoneella, puhelimissa, televisiossa ja jopa PlayStation Vita -versiossa. Skypellä voi soittaa myös Facebookin kautta. Se on todella hyvin tavoitettavissa oleva palvelu niin yksityisille kuin yrityksillekin.
Yritysmaailmassa Skype on varmasti hyvin käytetty työkalu kansainväliseen tai muunlaiseen etäkanssakäymiseen. Virtuaaliset kokoukset voidaan hyvin järjestää käyttäen Skypeä, koska siinä yhdistyy sekä kuva että ääni. Se on myös hyvin edullinen tapa suhteutettuna matkustamiseen ja sen aiheuttamiin kuluihin.
Koska Skype toimii teknologiaa hyväksikäyttäen, ongelmat eivät ole varmasti harvinaisia, ennemmin todennäköisiä. Saattaa riippua hyvinkin paljon yrityksen omasta teknologiasta ja välineistöstä kuinka hyödynnettävissä Skype on. Mikäli virtuaalista kokousta yritetään pitää yhden läppärin välityksellä viisi ihmistä sen ympärillä, tulos ei välttämättä ole kovinkaan hyvä. Jos käytössä on kunnon kokoushuone, jossa kunnon kameran liittäminen tietokoneeseen on onnistunut ja huoneessa on iso screeni, josta toisen osapuolen näkee, kokouksen pitäminen voi olla hyvinkin vaivattoman oloista. Oletuksena jälleen että kaikki toimii. Välineistön asennus kannattaakin teettää ammattilaisella, jolloin ongelmien tulemisen riski ainakin pienenee.
Skype tulee tuskin koskaan korvaamaan tavallista puhelinta. Palvelun pitäisi yleistyä todella paljon tai liittymien hintojen tulisi nousta merkittävästi, että ihmiset alkaisivat käyttää sitä normaaleiden puheluiden sijaan. Toisaalta myös esimerkiksi WhatsApp on jo hyvin yleinen puhelimissa ja korvannut ainakin omasta kaveripiiristäni tekstiviestit lähes kokonaan. Nähtäväksi siis jää miten käy.
Skypen idea on soittaminen. Rekisteröityneet käyttäjät voivat soittaa toisilleen Skypen välityksellä ilmaiseksi ja pientä maksua vastaan myös suoraan ystäviensä puhelimiin. Myös videopuhelut ja viestien laittaminen puhelun aikana ovat mahdollisia. Yllättävä asia ja todella huomionarvoinen fakta on se, että Skypen välityksellä ei voi soittaa hätäpuheluita. Hyvä että asia on esillä heti etusivulla, vaikkakin olisi mielenkiintoista tietää kuka soittaisi ennemmin hätätilanteessa Skypen kuin tavallisen puhelimen välityksellä.
Skypen saa moneen paikkaan. Sitä voi käyttää tietokoneella, puhelimissa, televisiossa ja jopa PlayStation Vita -versiossa. Skypellä voi soittaa myös Facebookin kautta. Se on todella hyvin tavoitettavissa oleva palvelu niin yksityisille kuin yrityksillekin.
Yritysmaailmassa Skype on varmasti hyvin käytetty työkalu kansainväliseen tai muunlaiseen etäkanssakäymiseen. Virtuaaliset kokoukset voidaan hyvin järjestää käyttäen Skypeä, koska siinä yhdistyy sekä kuva että ääni. Se on myös hyvin edullinen tapa suhteutettuna matkustamiseen ja sen aiheuttamiin kuluihin.
Koska Skype toimii teknologiaa hyväksikäyttäen, ongelmat eivät ole varmasti harvinaisia, ennemmin todennäköisiä. Saattaa riippua hyvinkin paljon yrityksen omasta teknologiasta ja välineistöstä kuinka hyödynnettävissä Skype on. Mikäli virtuaalista kokousta yritetään pitää yhden läppärin välityksellä viisi ihmistä sen ympärillä, tulos ei välttämättä ole kovinkaan hyvä. Jos käytössä on kunnon kokoushuone, jossa kunnon kameran liittäminen tietokoneeseen on onnistunut ja huoneessa on iso screeni, josta toisen osapuolen näkee, kokouksen pitäminen voi olla hyvinkin vaivattoman oloista. Oletuksena jälleen että kaikki toimii. Välineistön asennus kannattaakin teettää ammattilaisella, jolloin ongelmien tulemisen riski ainakin pienenee.
Skype tulee tuskin koskaan korvaamaan tavallista puhelinta. Palvelun pitäisi yleistyä todella paljon tai liittymien hintojen tulisi nousta merkittävästi, että ihmiset alkaisivat käyttää sitä normaaleiden puheluiden sijaan. Toisaalta myös esimerkiksi WhatsApp on jo hyvin yleinen puhelimissa ja korvannut ainakin omasta kaveripiiristäni tekstiviestit lähes kokonaan. Nähtäväksi siis jää miten käy.
Vimeo
Yritin valita tällä kertaa esittelyyn sellaisen sosiaalisen median sovelluksen, josta en ole tähän mennessä kuullut mitään. Eli nyt esittelyssä Vimeo, joka nimestä päätellen liittyy jotenkin videoihin. We'll see...
Vimeo on palvelu, johon rekisteröityneet käyttäjät voivat ladata omia videoitaan, katsoa muiden videoita, jakaa videoita muiden käyttäjien kanssa, verkostoitua, ja opetella tekemään parempia videoklippejä. Esimerkiksi.
Ensisilmäyksellä palvelusta tulee mieleen videoversio Facebookista. Ainakin esimerkkikuva käyttäjän omasta sivusta muistutti Facebookin "seinää"; kuvien sijaan jaetaan kuitenkin videoita. Näkyvillä on käyttäjien omien videoiden määrä, tykkäämiset, ryhmät ja kanavat sekä kontaktit.
Vimeolla on hauska tyyli.
"Your videos belong here."
"Ready to enter a world of awesome?"
Etusivu puhuttelee kävijää liittymään palveluun ja itselle tuli ainakin ensisilmäyksellä sellainen "mäkin haluuuuuun" -olo. Videot vaan puuttuu. Ja osaaminen.
Mitä enemmän surffailen sivulla, sitä enemmän olen sitä mieltä, että palvelu on siisti. Vimeolla on oma Staff Blog, jossa käyttäjiä haastetaan erilaisten videoiden tekemiseen. Tehtävä esitellään tekstissä, jonka lisäksi postaukseen on liitetty video, jossa konkreettisesti vaihe vaiheelta näytetään, kuinka aiheeseen liittyvän efektin saa aikaan. Käyttäjiä haastetaan koko ajan uuden oppimiseen ja luomiseen, tuetaan ihmisten tekemistä ja innostusta, jolloin myös koko palvelun idea saadaan pyörimään tasaiseen tahtiin. Kukapa nyt ei haluaisi jakaa kavereidensa kanssa kuinka COOLIN ja SPOOKYN haamu-efektin on saanut videolle aikaiseksi;).
Vimeo on huomioinut myös yritysasiakkaat. Vimeo PRO on ammattilaistason videosovellus. Lataustilaa on reilusti ja erilaiset asetukset mahdollistavat joustavan ja toimivan yrityskäytön esimerkiksi kaupallisuuden suhteen. Palvelu sopisi varmasti monelle yritykselle paikaksi, jonne ladata omia mainoksia tai muita esittelyvideoita. Videot voisivat olla linkitettyinä yrityksen omille sivuille, jolloin siis varsinaista tallennustilaa kuluisi ainoastaan Vimeosta. Varsinainen videoiden muokkaus toteutetaan yritysmaailmassa todennäköisemmin omien ammattilaisten toimesta, eikä välttämättä käyttämällä Vimeon omia ohjeita tai vinkkejä, mutta latausalustana sovellus on varmasti toimiva. Ainakin muutama katsomani video toimi hyvin ja klipit latautuivat nopeasti. Tällä pienellä kokeilemisella vaikutti ainakin paremmalta kuin Youtube, jossa videoiden lataaminen kestää välillä huomattavan kauan.
Jos minusta tulee joku päivä joku himovideoeditoija, harrastusmielessä, olen varmasti ensimmäisenä rekisteröitymässä Vimeoon. Siitä jäi niin kivat fiilikset. :) Olisi vielä mielenkiintoista tietää, kuinka tunnettu tai suosittu se on suomalaisten keskuudessa..?
Vimeo on palvelu, johon rekisteröityneet käyttäjät voivat ladata omia videoitaan, katsoa muiden videoita, jakaa videoita muiden käyttäjien kanssa, verkostoitua, ja opetella tekemään parempia videoklippejä. Esimerkiksi.
Ensisilmäyksellä palvelusta tulee mieleen videoversio Facebookista. Ainakin esimerkkikuva käyttäjän omasta sivusta muistutti Facebookin "seinää"; kuvien sijaan jaetaan kuitenkin videoita. Näkyvillä on käyttäjien omien videoiden määrä, tykkäämiset, ryhmät ja kanavat sekä kontaktit.
Vimeolla on hauska tyyli.
"Your videos belong here."
"Ready to enter a world of awesome?"
Etusivu puhuttelee kävijää liittymään palveluun ja itselle tuli ainakin ensisilmäyksellä sellainen "mäkin haluuuuuun" -olo. Videot vaan puuttuu. Ja osaaminen.
Mitä enemmän surffailen sivulla, sitä enemmän olen sitä mieltä, että palvelu on siisti. Vimeolla on oma Staff Blog, jossa käyttäjiä haastetaan erilaisten videoiden tekemiseen. Tehtävä esitellään tekstissä, jonka lisäksi postaukseen on liitetty video, jossa konkreettisesti vaihe vaiheelta näytetään, kuinka aiheeseen liittyvän efektin saa aikaan. Käyttäjiä haastetaan koko ajan uuden oppimiseen ja luomiseen, tuetaan ihmisten tekemistä ja innostusta, jolloin myös koko palvelun idea saadaan pyörimään tasaiseen tahtiin. Kukapa nyt ei haluaisi jakaa kavereidensa kanssa kuinka COOLIN ja SPOOKYN haamu-efektin on saanut videolle aikaiseksi;).
Vimeo on huomioinut myös yritysasiakkaat. Vimeo PRO on ammattilaistason videosovellus. Lataustilaa on reilusti ja erilaiset asetukset mahdollistavat joustavan ja toimivan yrityskäytön esimerkiksi kaupallisuuden suhteen. Palvelu sopisi varmasti monelle yritykselle paikaksi, jonne ladata omia mainoksia tai muita esittelyvideoita. Videot voisivat olla linkitettyinä yrityksen omille sivuille, jolloin siis varsinaista tallennustilaa kuluisi ainoastaan Vimeosta. Varsinainen videoiden muokkaus toteutetaan yritysmaailmassa todennäköisemmin omien ammattilaisten toimesta, eikä välttämättä käyttämällä Vimeon omia ohjeita tai vinkkejä, mutta latausalustana sovellus on varmasti toimiva. Ainakin muutama katsomani video toimi hyvin ja klipit latautuivat nopeasti. Tällä pienellä kokeilemisella vaikutti ainakin paremmalta kuin Youtube, jossa videoiden lataaminen kestää välillä huomattavan kauan.
Jos minusta tulee joku päivä joku himovideoeditoija, harrastusmielessä, olen varmasti ensimmäisenä rekisteröitymässä Vimeoon. Siitä jäi niin kivat fiilikset. :) Olisi vielä mielenkiintoista tietää, kuinka tunnettu tai suosittu se on suomalaisten keskuudessa..?
tiistai 23. lokakuuta 2012
Viihdeuutisissa törmää usein tietoon, joka pohjautuu julkkisten twiitteihin Twitterissä. Itselleni Twitter on ollut tähän asti täysin vieras maailma. Mitämitämitä?
Twitterissä on hauskaa se, että jokaisen käyttäjän profiili on avoin. Twiittaajien miniblogit ovat avoimesti luettavissa jokaisen rekisteröityneen käyttäjän kesken ja päivitykset on mahdollista tilata itselle etusivulle luettavaksi. Käyttäjistä ei ole kuitenkaan esillä, eikä kerätä, niin paljon tietoa käyttäjäprofiiliin. Käyttäjä itse antaa tietoa itsestään twiittiensä eli päivitystensä välityksellä sen verran kun itse katsoo sopivaksi. Tässä palvelussa kuvat eivät ole pääroolissa, vaan nimenomaan twiittaukset.
Yksityisten henkilöiden lisäksi myös yritykset käyttävät Twitteriä kertoakseen ajankohtaisista asioista ja mainostaakseen tuotteitaan. Tällä hetkellä esimerkiksi Nokian Twitter-sivulla Nokia Lumia on hyvin vahvasti esillä. Myös H&M näyttää olevan hyvin aktiivinen twittaaja ja seuraajia näkyy olevan yli 1,5 miljoonaa. Aikamoinen määrä! Ajatella, mikä määrä ilmaista markkinointia ja mainosta. Yritys jää varmasti päivitysten seuraajien mieleen jo pelkällä aktiivisella kirjoittelulla, mutta saa myös lisänäkyvyyttä suosionsa perusteella, sillä suosituimmat ja seuratuimmat puheenaiheet ilmestyvät myös etusivulle.
Erityisesti julkisuuden henkilöt hyötyvät Twitteristä. Julkisuus on heidän työtään, heidän tulee pitää yllä imagoaan ja suhteita faneihinsa. Jos joku asia menee pieleen, heillä on pakko olla jokin kanava kertoakseen oman näkemyksensä. "Normaaleissa" työtehtävissä Twitter toimii asiakaskontaktien ja -suhteiden ylläpidossa hyvänä välineenä. Asiakkaiden twiittauksien kommentointi on hyvä keino pitää suhde hengissä, vaikka varsinaista yhteistyötä ei ehkä sillä hetkellä olisikaan.
Kaiken kaikkiaan Twitter vaikuttaa hyvin selkeältä sosiaalisen median välineeltä. Sen käyttäminen ei ole yhtä suuri seikkailu kuin esimerkiksi Facebookin sillä se ei sisällä niin paljon toimintoja. Twitterissä pysytään asiassa.
Twitterissä on hauskaa se, että jokaisen käyttäjän profiili on avoin. Twiittaajien miniblogit ovat avoimesti luettavissa jokaisen rekisteröityneen käyttäjän kesken ja päivitykset on mahdollista tilata itselle etusivulle luettavaksi. Käyttäjistä ei ole kuitenkaan esillä, eikä kerätä, niin paljon tietoa käyttäjäprofiiliin. Käyttäjä itse antaa tietoa itsestään twiittiensä eli päivitystensä välityksellä sen verran kun itse katsoo sopivaksi. Tässä palvelussa kuvat eivät ole pääroolissa, vaan nimenomaan twiittaukset.
Yksityisten henkilöiden lisäksi myös yritykset käyttävät Twitteriä kertoakseen ajankohtaisista asioista ja mainostaakseen tuotteitaan. Tällä hetkellä esimerkiksi Nokian Twitter-sivulla Nokia Lumia on hyvin vahvasti esillä. Myös H&M näyttää olevan hyvin aktiivinen twittaaja ja seuraajia näkyy olevan yli 1,5 miljoonaa. Aikamoinen määrä! Ajatella, mikä määrä ilmaista markkinointia ja mainosta. Yritys jää varmasti päivitysten seuraajien mieleen jo pelkällä aktiivisella kirjoittelulla, mutta saa myös lisänäkyvyyttä suosionsa perusteella, sillä suosituimmat ja seuratuimmat puheenaiheet ilmestyvät myös etusivulle.
Erityisesti julkisuuden henkilöt hyötyvät Twitteristä. Julkisuus on heidän työtään, heidän tulee pitää yllä imagoaan ja suhteita faneihinsa. Jos joku asia menee pieleen, heillä on pakko olla jokin kanava kertoakseen oman näkemyksensä. "Normaaleissa" työtehtävissä Twitter toimii asiakaskontaktien ja -suhteiden ylläpidossa hyvänä välineenä. Asiakkaiden twiittauksien kommentointi on hyvä keino pitää suhde hengissä, vaikka varsinaista yhteistyötä ei ehkä sillä hetkellä olisikaan.
Kaiken kaikkiaan Twitter vaikuttaa hyvin selkeältä sosiaalisen median välineeltä. Sen käyttäminen ei ole yhtä suuri seikkailu kuin esimerkiksi Facebookin sillä se ei sisällä niin paljon toimintoja. Twitterissä pysytään asiassa.
Sanotaan, että jokainen ihminen on kuuden askeleen/ihmisen päässä jokaisesta maailman ihmisestä. Hurjaa, mutta samalla todella kiehtovaa. Maailma on niin suuri, mutta samalla niin pieni.
LinkedIn-palvelun ideana on löytää näitä kavereiden kavereiden tarjoamia yhteyksiä. Jos ajattelee, että jokaisen ihmisen verkostoon kuuluisi esimerkiksi sata ihmistä, mahdollisuuksia olisi todella paljon tarjolla, koskien esimerkiksi työpaikan hakua.
Alla kuvaus kuuden askeleen teoriasta.
Liityin tänään LinkedIn:iin. Perustietojen lisäksi palveluun voi syöttää tarkat tiedot omasta työkokemuksesta, kiinnostuksen kohteista ja yhteystiedoista sekä liittää avoimen työhakemuksen, tiedot koulutuksesta ja listan suosittelijoista. Sähköpostiosoitteiden kautta ensimmäisten kontaktien luominen onnistuu helposti. Yksittäisten henkilöiden lisäksi sovelluksessa voi seurata yrityksiä ja heidän ilmoittamia vapaita työpaikkoja.
Kun LinkedIn:iin on päässyt kunnolla sisälle, luonut kontakteja, seurannut yrityksien omia sivuja ja työpaikkailmoituksia, se on hyvin hyödyllinen työkalu kontaktien luomiseen ja ylläpitoon. Myös yritykset voivat resurssiensa mukaisesti etsiä uusia työntekijöitä. Varsinkin aktiivisimmat käyttäjät, jotka pitävät profiiliaan yllä ja päivittävät tietojaan, saattavat olla yrityksille hyvinkin arvokkaita. Uuden työpaikan saaminen voi tapahtua myös yrityksen aloitteesta.
Tulevaisuudessa LinkedIn saattaa olla arkipäivää. Mitä jos erilliset CV:t jäävät historiaan? Tai ehkäpä netissä täytettävät yrityksien itse laatimat hakulomakkeet korvataan vain yhdellä kentällä, johon linkitetään hakijan LinkedIn-profiili? Tai ehkäpä työpaikkojen haku yleistyy samalle tasolle LinkedIn:ssä kuin mitä se on mol.fi -palvelussa. Mitä useampi ihminen alkaa käyttää palvelua sitä kiinnostuneempia ovat myös yritykset. Ihmiset eivät seuraa yrityksiä vaan yritykset seuraavat ihmisiä, koska heissä on myös yrityksien tulevaisuus.
Tulevaisuudessa LinkedIn saattaa olla arkipäivää. Mitä jos erilliset CV:t jäävät historiaan? Tai ehkäpä netissä täytettävät yrityksien itse laatimat hakulomakkeet korvataan vain yhdellä kentällä, johon linkitetään hakijan LinkedIn-profiili? Tai ehkäpä työpaikkojen haku yleistyy samalle tasolle LinkedIn:ssä kuin mitä se on mol.fi -palvelussa. Mitä useampi ihminen alkaa käyttää palvelua sitä kiinnostuneempia ovat myös yritykset. Ihmiset eivät seuraa yrityksiä vaan yritykset seuraavat ihmisiä, koska heissä on myös yrityksien tulevaisuus.
perjantai 19. lokakuuta 2012
Oppimistavoitteet
Monesti sitä on ajatellut, että some on ihan selvä juttu, helppo nakki, peace of cake. Kyllähän sitä Facebookia osaa käyttää!! No joo, taitaa se olla muutakin.
Kurssin aluksi meille esiteltiin kuvio sosiaalisesta mediasta. Se näytti hirveältä. Ei ole pelkästään Facebook tai Twitter, on paljon paljon muutakin. Yksi tavoite voisi siis olla yksinkertaisesti oman sosiaalisen median näkemyksen laajentaminen.
Olen jo pidemmän aikaa pitänyt mielessä LinkedIn nimisen sivuston. Kiinnostusta löytyy palveluun liittymiseen ja ajattelinkin jo hyödyntää tämän kiinnostuksen ensimmäisessä tehtävässä, jossa tulee esitellä kaksi julkista some-sovellusta. Myös Twitter:stä puhutaan jatkuvasti eri medioissa. Itselläni ei ole siitä hajuakaan. Toinen tavoitteeni on siis ainakin näihin kahteen sovellukseen kunnollinen tutustuminen. Nämä some-sovellukset ovat myös usein yrityskäytössä, joten niiden käytön oppiminen olisi varmasti myös hyödyllistä.
Eli ainakin kaksi tavoitetta. Tavoitteita tulee varmaan mieleen lisää kurssin edetessä, kunhan asiaan on kerennyt jo tutustua enemmän.
Kurssin aluksi meille esiteltiin kuvio sosiaalisesta mediasta. Se näytti hirveältä. Ei ole pelkästään Facebook tai Twitter, on paljon paljon muutakin. Yksi tavoite voisi siis olla yksinkertaisesti oman sosiaalisen median näkemyksen laajentaminen.
Olen jo pidemmän aikaa pitänyt mielessä LinkedIn nimisen sivuston. Kiinnostusta löytyy palveluun liittymiseen ja ajattelinkin jo hyödyntää tämän kiinnostuksen ensimmäisessä tehtävässä, jossa tulee esitellä kaksi julkista some-sovellusta. Myös Twitter:stä puhutaan jatkuvasti eri medioissa. Itselläni ei ole siitä hajuakaan. Toinen tavoitteeni on siis ainakin näihin kahteen sovellukseen kunnollinen tutustuminen. Nämä some-sovellukset ovat myös usein yrityskäytössä, joten niiden käytön oppiminen olisi varmasti myös hyödyllistä.
Eli ainakin kaksi tavoitetta. Tavoitteita tulee varmaan mieleen lisää kurssin edetessä, kunhan asiaan on kerennyt jo tutustua enemmän.
Kaiken alku
Ensimmäinen postaus.
Tämä blogi on osa HAAGA-HELIAn Sosiaalinen media tutuksi -kurssia. Pohdintoja tulee olemaan sosiaaliseen mediaan ja mitä ikinä mieleen juolahtaa liittyen. Ei kun bloggaamaan!
Tämä blogi on osa HAAGA-HELIAn Sosiaalinen media tutuksi -kurssia. Pohdintoja tulee olemaan sosiaaliseen mediaan ja mitä ikinä mieleen juolahtaa liittyen. Ei kun bloggaamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)